Kun Panu Irlantiin lähti

Aloitin Hiltillä kesätyöntekijänä vuoden 2015 keväällä ja sen jälkeen olen työskennellyt yliopisto-opintojeni ohessa enemmän tai vähemmän täysipäiväisesti. Pääasiallisesti työskentelen myymälöissä, mutta olen päässyt mukaan myös muutamiin markkinoinnin ja tuotekehityksen projekteihin. Lisäksi olen päässyt matkustelemaan työni puolesta paljon ja olenkin työskennellyt Oulua lukuun ottamatta Suomen kaikissa Hilti myymälöissä.

Suurin haasteeni urallani tähän mennessä tuli vastaan heinäkuussa, kun minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä Pohjois-Irlantiin töihin kolmeksi viikoksi. Pohjois-Irlannissa Belfastin myymälänhoitaja oli joutunut äkillisesti pidemmälle sairaslomalle ja tuuraus ei paikallisilla henkilöstöresursseilla ollut toteutettavissa. Myymälään tarvittiin osaava tekijä, joka pystyy pyörittämään myymälää ilman sen pidempää koulutusta.

Pakkasin tavarani ja suuntasin kohti Belfastia, jossa minua vastassa oli pieni yhden hengen myymälä kaupungin pohjoispuolella. Meillä Hiltillä myymälätyöntekijät ovat hyvin pitkälle vastuussa kaikesta, mitä myymälässä tapahtuu, joten tehtäviini kuuluikin huolehtia kokonaisvaltaisesti kaikesta myymälään liittyvästä aina myynnistä inventaarioihin ja huoltolähetyksiin. Sopeutumistani helpotti se, että Hiltillä myymälät noudattelevat globaalia myymäläkonseptia, joten pieniä paikallisia eroja lukuun ottamatta, myymäläympäristö ja siellä olevat tuotteet olivat minulle entuudestaan tuttuja.

Koska tuotteet ja Hiltin sisäiset toimintatavat olivat minulle jo entuudestaan tuttuja, suurimman haasteen muodosti paikallisten kanssa kommunikointi. Eikä kyse ollut suinkaan siitä, etteikö minulta taipuisi Englannin kieli, vaan enemmänkin siitä, että Pohjois-Irlantilaisilla se taipuu aika ajoin vähän liiankin veikeästi. Totuin paikalliseen aksenttiin kuitenkin verrattain nopeasti ja kanssakäyminen muuttui päivä päivältä helpommaksi.

Hilti Pohjois-Irlanti on siitä mielenkiintoinen organisaatio, että se kuuluu Hiltin Iso-Britannian organisaatioon, mutta sitä johdetaan pääsääntöisesti Irlannista käsin. Pääsinkin reissuni aikana maistamaan myös muutaman päivän Dublinin vilskettä, kun tuurasin yksin Irlannin vilkkainta Ballymountin myymälää. Syy Dublinin keikkaan oli paikallisten uutuustuotekoulutukset, joita Hilti järjestää koko henkilöstölleen kaksi kertaa vuodessa, kun kaikille koulutetaan sinä vuonna lanseerattavat uutuustuotteet.

Oli hienoa päästä tutustumaan Hilti Irlannin organisaatioon ja päästä näkemään, kuinka samanlaisia Suomen ja Irlannin organisaatiot loppujen lopulta ovat. Totta kai maakohtaisia eroja on aina ja niitä pitääkin olla, sillä samat toimintatavat eivät mitä suurimmalla todennäköisyydellä toimi kaikissa tilanteissa Suomessa ja Irlannissa. Minun mielestäni kuitenkin ne tärkeimmät eli yrityskulttuuri ja ihmiset, jotka ovat keskiössä meillä Hiltillä, muistuttavat Suomessa ja Irlannissa hyvin pitkälle toisiaan. Molemmissa organisaatioissa ihmiset ovat erittäin miellyttäviä ja heidän kanssaan on mukava tehdä yhteistyötä. Lisäksi molemmat organisaatiot antavat työntekijöilleen paljon vastuuta ja tukevat yrittäjämäistä otetta antamalla vapauksia toimia luovasti ja itsenäisesti.

Minut otettiin avosylin vastaan Pohjois-Irlannissa ja Irlannissa ja kaikki kohtelivat minua kuin vertaistaan. Paikalliset olivat erittäin kiinnostuneita meidän toimintatavoista täällä Suomessa ja he pyrkivätkin oppimaan minulta jotain uutta samalla tavalla kuin minä pyrin parhaani mukaan kehittämään omia toimintatapoja oppimalla heiltä. Sainkin takataskuuni paljon uusia kokemuksia, ystäviä ja toimintatapoja, joiden avulla pystyn tehostamaan päivittäistä toimintaani täällä Suomessa. Kliseinen sanonta matkailu avartaa pitää ehdottomasti paikkansa ja suurimpana kotiin tuomisena sainkin rutkasti lisää itseluottamusta. Jos selvisin puhtain paperein kolme viikkoa yksin Belfastin myymälässä vieraalla kielellä, niin selviän varmasti myös kaikista vastaan tulevista haasteista täällä kotisuomessa!

Panu Huovila